Kevättä ilmassa

Ihanaa kun aurinko on alkanut paistamaan ja ilmaantunut taivaalle jo useampana päivänä. Tuntuu ihan oikeasti siltä, että on herännyt talviunilta ja katsoo tätä maailmaa niin eri näkövinkkelistä. Joskus sitä on matkattava kauemmas nähdäkseen lähelle paremmin. Tuntuu, että pitkä ja rankka talvi on rieponut ainakin minun mieltäni oikein kunnolla.

Eilen istahdin illalla pöydän ääreen helmieni kanssa. Ajattelin valmistaa muutaman korun, koska olen lähdössä viikonloppuna Turkuun messuille. Olisi kiva, että olisi jotain valmistakin esillä. Oli oikein rentouttavaa valmistaa jotain käsillä. Tuli valvottua keskiyöhön saakka ja aamulla heräsin jo ennen klo 6. Nyt se alkaa tuntumaan. Väsyttää....... Laitan tänne kuvia aikaansaannoksistani, kunhan ehdin kuvata ne.

Lunta lisää..........

Tuntuu, että tämä talvi riepoo mieltäni enemmän kuin mikään muu muistamani talvi. Kun pari päivää sitten ajelin ystäväni luota Sundomista kotiin illalla, kaupungin kadut olivat kuin perunapelto. Ajattelin, että eikö tämä koskaan lopu. Vastaus on ei, se ei lopu ainakaan vielä. Eilen satoi taas lunta niin paljon ja mikä tuuli. Oli keskiviikko ja ajattelin, että HelmiSatamaan ei taatusti tule yhtään asiakasta. Mutta olin väärässä. Oli ihana huomata, että vaikka sää oli hirvittävä asiakkaat uskollisesti tulivat. Mukana oli vielä paljon uusia asiakkaita, jotka eivät aikaisemmin olleet käyneet. Hatun nosto heille :)

Hiihtoloma alkaa olla lopuillaan ja mitä olen tehnyt lasten kanssa? Noh, enpä oikeastaan mitään. Olen tehnyt pakolliset työt, sitä ja tätä. Omaatuntoani kaihertaa, vaikka toisaalta asioillahan on aina monta puolta.

Olen tehnyt muutamia helmitilauksia maailmalta. Nyt sitten jännitetään koska mahdan saada tilaamani tuotteet,  kun Suomessa lakkoillaan.

Kevättä odotellessa on hyvä tehdä suunnitelmia ja lupauksia. Taidan siirtyä miettimään omia lupauksiani ja niiden toteuttamista käytännössä.

Palailen sitten taas........

Lumen tuloa.....

Voi jestas tätä talvea. Kyllä tämä syö ihmismieltä. Ensimmäinen hiihtolomapäivä menisi kaikkea kivaa puhaten (aamulla vielä kuvittelin niin). Aamusta otin helmet esiin, että tekisin pari tilauskorua. Juuri kun olin saanut otettua kaiken esiin niin tilanteeseen tulikin pienoinen muutos. Pihaamme tuli henkilönostin ja muutamien tuntien punnertamisien jälkeen se oli saatu lumikinosten läpi talomme seinustalle. Nousin koppiin, valmiina pudottamaan lunta katolta. Talomme on 50-luvun rintamamiestalo, joten katolle ei ole asiaa muulla keinoin. Tätä kirottua lunta on tullut niin paljon, että vaikka katto on jyrkkä, lumi pysyy siellä tiiviisti, ainakin suurimmaksi osaksi. Koppiin noustessani luulin, että tuntisin edes pelon häivähdyksen, mutta ei mitään tuntemuksia. Talvi olis siis tehnyt tehtävänsä, sieluni oli jäätynyt myös sisältä. Kunhan nyt vain saisi lunta pois katolta, se oli ainut päässäni oleva asia. Tein töitä yläilmoissa jonkin aikaa. Aika raskasta puuhaa, mutta yllätyksekseni huomasin, että pidin siitä. Tuntui hyvältä monien kuukausien sisällä istumisen jälkeen tehdä jotain ruumiillista työtä. Siitä huolimatta talvi saisi jo taittua kevääksi nopeaan tahtiin. Mutta ulos katsoessani näen, miten lumihiutaleet tippuvat maahan ja ilo on aika kaukana.

Illalla pakenen tästä todellisuudesta ja yritän uudelleen aloittaa korujen valmistuksen. Mieltäni kaihertaa Intia, mutta se kuume on nyt tyydytettävä kuvien katselulla ja musiikin kuuntelulla. Ehkäpä jo huomenna aurinko pilkahtaa........ toivossa on ainakin hyvä elää. Ja niin kauan kun on toivoa on myös elämää.