Lamppuhelmet

Nyt ovat lamppuhelmet tuleet uunista ulos. Nyt ne sitten ovat ihan oikeasti "onnistuneet" tai sanotaanko valmistuneet ja ovat ihan tottisesti olemassa.

Nuo oranssit ovat niitä joita tein aivan ensimmäisenä. Täytyy sanoa, että olo oli aika toivoton siinä vaiheessa. Miten ikinä onnistuisin saamaan edes yhden josta voisi sanoa, että muistuttaa edes hieman helmeä. Vinksallaan ne ovat jokainen, mutta niin taitaa olla tekijäkin. Eikös se ole niin, että lemmikkin alkaa muistuttaa omistajaa tai omistaja lemmikkiään, niin tässä voisi todeta vähän samoin. 

Tässä on kolme mielestäni parasta helmeä. Mutta ei näillä taidoilla taida ura aueta helmitehtaassa. Hatun nosto niille, jotka valmistavat näitä olivatpa  missä päin maailmaa tahansa. 

Lamppuhelmien valmistus

Viime viikolla olin valmistamassa elämäni ensimmäiset lamppuhelmet. Nähtäksi jää, jäivätkö ne myös viimeisiksi. Hatun noston paikka kaikille jotka helmiä ammatikseen valmistavat, olivatpa he missä päin maailmaa tahansa. Työ ei ollut mitenkään helppoa. Täytyi ajatella niin monta asiaa kerralla, vaikka onhan se meille naisille tuttua puuhaa. Mutta se, että piti ajatella ja samalla toimia ja melko nopeaa, ei ollutkaan niin helppoa. En ole vielä saanut helmiäni, jotta voisin laittaa kuvia niistä esille. Ensimmäinen oli sellainen pieni pieru, päivän jälkeen viimeinen oli sitten vähän isompi ja siistimpi. Mikään ei kuitenkaan ollut täydellinen, muodoltaan saati sitten kuvioinniltaan. Kuinka vaikea onkaan saada esim. kukkakuviointi joka on koholla helmen pinnassa. Päivä oli kuitenkin antoisa ja lähdin kotiin väsyneenä, mutta yhtä kokemusta rikkaampana.