Korukurssin antia

Tässä tulee muutama korukurssilla otettu kuva. Kaikki kurssilaiset tekivät taas aivan upeita koruja.

 Korun suunnittelu meneillään ja työvälineisiin tutustumista.

...on niin hiljaista, kaikki tekevät TÖITÄ.

Muutama valmis koru. Niitä syntyi paljon enemmän, muttä nämä ehdin ikuistaa.

3 päivää, 4 yötä

Aika käy vähiin, hommat eivät. Ikkuna on somistettu ja teippaukset kohdillaan. Kamera seilaa aina väärässä satamassa, joten kuva on vielä ottamatta. Purkit ja purnukat ovat löytäneet suurimaksi osaksi oikeille paikoille ja jalka jakaantuu. Tosin vielä on paljon laittamatta. Ehkä tähän aikaa vuodesta ei voi yhtyä Mambaan, "vielä on kesää jäljellä, vielä on kauniita päiviä ..." mutta vielä on päiviä jäljellä, vielä on pitkiä öitä, vaan vähiin käy. Ehkä se kamerakin löytyy ja saadaan muutama kuva otettua.

Näyteikkuna pähkäilyä

Tämän päivän pääjuttuna uudessa paikassa on ollut näyteikkunan pähkäily. Vaikka tarkoitus oli tehdä selkeä ja yksinkertainen ikkuna, niin se ei tunnu omalta. Selkeys ja modernihan eivät ole tyypillistä HelmiSatamalle, täytyy rönsyillä. Ripaus lämpöä ja ehkä vähän Intiaakin, ainakin väreissä. Laitan tähän kuvan sitten kun ikkuna on todellisuudessa valmis. Ehkä ikkuna on valmiina jotain ihan muuta.

Muuttamisen iloa ja riemua

Tänään olen aamusta asti ollut uudessa toimipaikassa......tekemässä jotain. Tuntuu siltä, että miten aika voi edetä niin nopeasti ja valmista tulee hitaasti. Toisaalta, ehkä nyt on tullut tehtyä niitä "näkymättömiä" pakollisia hommia ja huomenna pääsee itse asiaan, ainakin hetkeksi. Huomasin eilen, että syysloma on tosiaan tällä viikolla. Olin jotenkin ajatellut ottavani hieman lisäaikaa ja siirtänyt syysloman ensi viikoksi. Liike pitäisi siis avata noin puolentoista viikon kuluttua, KÄÄK. Ja se näyteikkuna.....onneksi on ystäviä, jotka ovat luvanneet hoitaa sitä asiaa.

Ilta vierähti koulutustilaisuudessa. Pää on niin täynnä asioita ja ajatuksia ristiin rastiin, että ei perässä meinaa pysyä. Täytyy odottaa, kyllä ne ajatukset sieltä häviävät ja tasaantuvat. Jäisi kuitenkin jotain oleellista jäljelle, helmet ja timantithat ovat ikuisia.

Syyskuu ei syyskuun kyy

Syyskuussa on tapahtunut paljon. Lähdettiin ensimmäisille messuille Helsinkiin ja yhtä rankkaahan se oli, kuin aina aikaisemminkin. Kuinka kaikki laitetaankaan esille, laita, purkaa, rakenna. Nälkä ja väsymys painaa ja lopusta ei ole tietoakaan. Onneksi kaikki kuitenkin saatiin taas valmiiksi, niinkuin jokaisilla messuilla aina ennekin. Eipä siinä paljon vaihtoehtoja ole. Rakentamisen jälkeen oli aika palkita itsensä menemällä intialaiseen ravintolaan syömään. Messut menivät kaiken kaikkiaan hyvin ja oli aika palata takaisin Vaasaan.

Seuraavaksi alkoi liiketilarumba. Yksi sunnuntai vierähti Ikeassa, yli 5 tuntia on todellinen ennätys Ikeassa ololle. Hankinnat ovat onnellisesti suoritettu ja kaikki mööbelit kasaamatta, mutta eiköhän sekin asia jossain vaiheessa hoidu.

Syyskuussa tuli kuunneltua ensimmäisen kerran Lauri Tähkän Syyskuun kyy. Se jotenkin tuli mieleen kuun kirjoittaa näitä syyskuun tapahtumia. Tähkä vai Elonkerjuu, se jääköön salaisuudeksi.  Syyskuuhun mahtuu myös toiset messut. Seinäjoen kolmipäiväiset käsityömessut. Sitten olikin aikaa palautua muutama päivä ennen lokakuun alun messuja. Lokakuun tapahtumista sitten myöhemmin lisää. Mielenkiintoiselta kuulta sekin vaikuttaa.

Uusi liiketila

Vihdoinkin uusi liiketila on löytynyt. Olen etsinyt uutta paikaa jo pidempään. Käynyt katsomassa kaikkia mahdollisia ja jopa mahdottomia paikkoja, mutta ei ole löytynyt sopivaa. Nyt sitten kaikki tuntui osuvan kohdalleen. Kauppapuistikko on katuna se josta olen eniten haaveillut. En tiedä miksi, mutta niin se vai on ja nyt se näyttää toteutuvan. Eilen kävin hakemassa avaimet ja nyt pitäisi alkaa suunnitella ja toteuttaa tätä projektia. Töitä kyllä riittää, mutta olen aika täpinöissäni, joten eiköhän se siitä.

Uusi verkkokauppa

Olin pitkään miettinyt, että pitäisi vaihtaa toiseen verkkokauppasysteemiin. Vanhassa oli monta hyvää juttua, mutta ne toteutukset joita halusin, eivät olleet mahdollisia tehdä vanhaan systeemiin. Ajattelin, että eihän tuo nyt kova työ ole, kun vanhat tiedot saa siirrettyä uuteen aika helposti. Pitäisihän se tietää, että mikään ei ole niin helppoa mitä kuvittelee. Täytyy sanoa, että välillä tunsin itseni aika toopeksi näissä atk-asioissa. Olin ainakin lahjakas sähläämään :) Nyt kuitenkin kaikki on tehty ja jään odottelemaan miten kauppa alkaa toimimaan.

Tiikerinsilmä ja sulka

Kesä on vierähtänyt jo heinäkuun puolelle ja kelit ovat olleet aivan uskomattoman ihanat. Olen muutaman päivän päässäni viritellyt, että nyt täytyisi tehdä jokin koru. Ajatukset ovat poukkoilleet sinne ja tänne, mutta en ole pystynyt keskittymään ja rauhoittumaan. Aina pitää katsoa kelloa ja rientää johonkin. Eilen sitten oli päivä, että ei ainuttakaan pakollista asiaa ennen iltaa. Raahasin pakkini ulos terassille ja aloittelin. Ajatukseni ole tehdä aivan jotain muuta ja toisesta kivestä, mutta toisin kävi. Tuntui sittenkin siltä, että juuri tiikerinsilmä sai jotenkin syttymään tänään. Tosin olin haaveillut sen tekemisestä jo pitkään, mutta se oli jäänyt. Minua on harmittanut se, että tiikerinsilmät ovat saaneet paljon kehuja, mutta niistä ei ole olemassa yhtään valmista korua, nyt sekin asia on sitten korjattu. Ehkä tänään sitten rannekoru saa kaverin tai jotain muuta syntyy. Sulka jonka päällä kuvasin korun on naapurin papukaijasta, tulivat sulatkin hyötykäyttöön :)

Yhdistin tähän tiikerinsilmien lisäksi myös makeanvedenhelmiä.

Matkalla Intiassa

Vihdoin oli koittanut se aika vuodesta, että voisi pitää lomaa ja lähteä matkaan. Olin väsynyt ja tuntui ihanalta vaihtaa maisemaa pariksi viikoksi. Kun aamulla saavuimme Delhiin olimme päättäneet heti jatkaa matkaa autolla Jaipuriin.

Olimme kaikki väsyneitä, koska sisäinen kellomme eli omaa aikaansa ja meidän olisi kuulunut nukkua parhainta unta.

 Näkymät hotellin ikkunasta.

 Pink City

Meno liikenteessä oli hirvittävää sekamelskaa ja tööttäilyä, mutta silti erittäin sujuvaa. Matkan aikana näkyi tiellä lukuisia lehmiä, kameleita, apinoita ja elefantteja. Me olimme väsyneitä ja  pilkimme autossa ja taas välillä hereillä hetki ja sitten sammuminen jne. Hereillä olessani tuli mieleeni ajatus, mikä panee ihmisen matkustamaan tänne ja katsomaan tätä kaikkea?? Ehkä juuri se, että herää ajatuksia. Se että Intiaa ei voi kertoa, se pitää kokea. Osa ihmisistä elää surkeissä oloissa, sellaisissa joista emme voi kuvitella. Nukkuvat kadulla, omaisuus on päällä, vaatteet ja siinä kaikki. Illan tullen ilman alkaessa viilentyä, on laitettava tuli, että pysyy lämpimänä. Ja tuo oli varmasti vain sitä pientä mitä minä näin. Toinen puoli on sitten jotain niin rikasta elämää, että sitäkään ei voi kuvitella.

Vihdoin saavuimme Jaipuriin, palatsien kaupunkiin, jossa on pink city. Hotellia etsiessä oli mielenkiintoista katsoa kadulla liikkuvia ihmisiä ja kaaosta. Pian kuitenkin alkoi ahdistamaan väen paljous, 5 miljoona asukasta tällä pienellä alueella. Päässä oli jälleen muutama ajatus, missä meidän hotelli on?? Onneksi sentään "sivukadulla", jossa tokikaan ei tarvinnut yksin olla. Hotelli oli ihan siisti ulkoa ja kylmä sisältä.

Palatsi





Olin sopinut tapaamisen vielä illaksi ja päätimme hoitaa sen ja mennä sitten syömään ja nukkumaan. Ilta meni kivasti, vaikka olo ei ollutkaan mitenkään ihan virkein mahdollinen. Intialaiset olivat vieraanvaraisia ja oli kiva tutustua heihin.

Hotelliin päästyämme kävimme syömässä ja kasvisruoka maistui kaikille. Koko ravintolassa ei tarjoiltu edes muuta kuin kasvisruokaa.

Vihdoin pääsimme hotellihuoneeseen ja pitäisi käydä nukkumaan. Ei ollut tullut mieleen ajatus, että yöt Jaipurissa tähän aikaan vuodessa ovat kylmiä, ainakin viileitä. Kuitenkaan kukaan meistä ei valittanut asiasta enempää, sen verran oli tullut nähtyä matkan varrella, että suut pysyivät supussa. Todettiin vain, että täytyy pukea yöksi lisää vatetta ja matkalaukku täynnä helleasuja :)

Ensimmäinen päivä Intiassa olisi siis päättymässä ja huomisesta kukaan ei tiedä.