Luonnon äärellä

Tänään oli aivan ihana kuvata ulkona. En voi sille mitään, että olen kesäihminen. Kesällä kaikki on mahdollista ja talvella mahdotonta. Kaikkihan on tietenkin kiinni asenteesta ja korvien välistä, mutta hyvähän se on, että sen myöntää. Ja sekin on hyvä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Pidän myös keväästä, silloin kaikki (koko elämä = kesä) on edessä ja kaikki tiet avoinna. Jotenkin kevät vain pääsee aina ohitseni niin nopeasti, että en ehdi mukaan. Silloin on paljon messuja ja muuta säätämistä. Lapsilla alkaa hyvin aikaisin futiskausi ulkona jne. Syksyssäkin on oma viehätyksensä. Ihanat lämpimät ja pimenevät illat. Kynnilöitäkin saa viritellä tunnelman luojiksi. Pieni haikeus on mielessä, että nyt se "elämä" on ohitse hetkeksi aikaa. On aloitettava valmistautuminen tulevan talven koitoksille. Nyt on kuitenkin turha murehtia sitä, vaan ottaa ilolla vastaan se mitä kesä meille antaa. Ikävää on se, että moni joutuu kesästä huolimatta ponnistelemaan ikävien asioiden parissa. On vakavia sairastumisia, jotka vievät voimia. On muuttoa toiselle paikkakunnalle. Toisille  se on uuden alku, toisille pakon sanelema juttu ja suuri voimien ponnistelu psyykkisesti. Kaikesta huolimatta toivon, että jokaisella olisi pieni onnen hetki tulevana kesänä. 

Simpukkahelmiä

Kun tänään kuvasin ulkona ajattelin, että luonnosta nämä helmet ovat lähtöisin ja nyt ne ovat jälleen luonnon lähellä.